Tuntureilta Polkubongariksi Ouluun

Polkubongari maastopyöräilee ja juoksee

Perustin blogini kolmisen vuotta sitten nimellä Tuntureita ja tuoksuja, kun asuimme Levillä ja retkeilimme ympäri Lappia ja Norjaa. Syyskuussa 2018 muutimme Ouluun, tasaiselle maalle, meren ääreen. Vuoden päivät yritin alkaa taas kirjoittaa mutta en keksinyt uudelle blogilleni sopivaa nimeä. Nyt nimi on keksitty ja koska aihe ei periaatteessa muuttunut, vaihdoin vain olemassa olevan blogini nimeä. Uusi nimi on Polkubongari. Mitä tykkäät siitä? Yhä edelleen retkeillään ja reissataan ja lisäksi bongaillaan lähimetsien polkuja. Tutustutaan ensin Oulun alueen polkuihin (mtb ja polkujuoksu) ja myöhemmin myös muihin alueisiin. Kirjoitan varmasti myös melonnasta ja joogasta. Aikaisemmat tekstit saa jäädä blogin arkistoihin muistuttelemaan vanhoista reissuistamme.

Auringonlaskussa Nallikarin hiekkarannalla

Oulu on pyöräilijöiden paratiisi ja lenkkeilijöiden helmi. Tuiran uimaranta, Ainolanpuiston suihkulähteet, Pikisaari, Teatterin nurtsi, Hietasaaren metsä, Nallikarin hiekkaranta, meri, jokisuu ja joki tarjoavat kauneimmat mahdolliset lenkkeilymahdollisuudet. Oulujoen siltojen avulla omaa ulkoilureittiä voi muuttaa mielensä mukaan lyhyemmästä pidemmäksi. Täällä minäkin aloin juoksemaan myös kymppiä pidempiä lenkkejä. Olen juossut pääosin asfaltilla mutta mitä enemmän tutustun ympärillä olevaan luontoon ja metsiin, sitä enemmän alan tuntea vetoa metsäpoluille patikoimisen lisäksi myös maastopyörällä ja juosten. 

Tulliväylän rautasilta

Olin mukana Oulun Nordic Trailin tutustu polkujuoksuun -tapahtumassa viime keväänä. Rakas ystäväni, Ulla, on polkujuoksija Samba Running -tiimissä ja hän on inspiroinut minua näkemään vaelluspolut juoksupolkuina. Tapasimme Ullan kanssa (17 vuotta sitten!) Bostonissa asuessamme, ja jo siellä ihailin Ullan urheilullisuutta ja reippautta. Halusin mukaan polkujuoksuryhmään mutta työaikani oli silloin sellainen päätyössäni, että en olisi millään päässyt viikoittaisiin treeneihin. Silloin ajattelin, että voin alkaa treenailla metsissä itsekseni. No, en alkanut. Suurin syy siihen oli, että en tiennyt missä juoksisin. Sopivan polun löytyminen ei ole niin yksinkertaista paikassa jota ei tunne, eikä vaikka tuntisikin. Polut ovat koirankävelyttäjien salaisuus.

Olen aina suunnitellut juoksulenkkinikin niin, että katson kartasta (google maps) suurin piirtein matkan minkä aion kiertää. Vaellusreissuille ja päiväretkille suunnittelen reitit aina luontoon.fi -sivuston ja retkikartta-sovelluksen avulla. Nyt olen siirtymässä siihen, että  suunnittelen juoksureittejä retkikartoilla, jotta saan lenkkini poluille. Polut eivät kuitenkaan ole metsään merkittyjä ja sepäs onkin mielenkiintoista, kun niitä menee ristiin rastiin joka puolella. Juuri bongattu polku voi viedä ei yhtään mihinkään.

Polkujen tutustumiseen sanotaan, että kannattaa olla kartta ja kompassi. Kyllä ehdottomasti kannattaa. Minäkin aion kokeilla myös suunnistusta, jotta opin kartan käytön vielä paremmin. Ystäväni, Merja, on jo luvannut opettaa minulle rastien saloja. Kuitenkin tiedän myös kokemuksesta, että kun tästä näin yhtäkkiä tekee mieli painella polulle metsään, ei välttämättä ole juuri saatavilla alueen karttaa mukaan ja jos ei osaa käyttää karttaa ja kompassia niin setti on vielä turhempi. Retkikartta-sovelluksesta on helppo suunnistaa. Isommat polut on merkattu ja näkee mihin niitä pitkin päätyy. Siinä on tietysti se riski, että voi eksyä jos akku loppuu mutta sanotaanko näin, että älä lähde liian kauas jos olet ihan surkea suunnistaja. Itse en ole koskaan kunnolla eksynyt. Silloin en ole kartalla jos joku toinen on näyttämässä tietä, mutta kun itse katson omasta puhelimestani karttaa, tiedän kyllä suurin piirtein mihin päin palaan jos menen harhaan. Yksi keino on myös siirtää jälki-sovelluksesta reitti omaan puhelimeen tai kelloon. Minä olen siinä vaiheessa, että en ole edes tutkinut saanko reitin omaan kellooni. Tiedän kuitenkin miten oman reitin jäljen saa tallennettua. Sekin on alku.

Ainolanpuiston majesteettiset suihkulähteet

Maasto- ja läskipyöräily

Maastopyörällä tai läskipyörällä on näppärä käydä vilkaisemassa polkuja sieltä täältä. Karttaan vilkaisu ja pyörällä reitti läpi. Vieläpä jos ei valitse aivan älyttömän pitkää ja sokkeloista matkaa, on kotiin löytäminenkin hyvin mahdollista. Ei kannata vaatia itseltään liikaa, että heti pitäisi löytyä 40 kilometriä täydellistä metsänpohjaa ajettavaksi. Vaikka meillä Suomessa on paljon metsää, on meillä myös valitettavan paljon hakkuualueita ja usein muutenkin metsien välissä on asfalttisiirtymiä. Oulun virallisia luontopolkuja toivotaan vältettävän maastopyöräillessä. Kuitenkaan se ei ole käsittääkseni vielä kiellettyä joten ajamme niillä nätisti mikäli sellainen reitille sattuu. Luontopoluista tulossa oma kirjoitus myös.

Viime kesänä pääsin (sivutyökseni) Botnia Outdoorin ja Leijakoulu Lappiksen ohjaajatiimiin suppailuohjaajaksi ja melonnan apuohjaajaksi. Nykyäännäiden firmojen toiminta löytyy nimellä Oulun Melontakeskus. Kerron tästä lisää enemmän myöhemmin ihan omassa kappaleessaan mutta tähän Polkubongari-introon heidät on mainittava, koska ilman tätä tiimiä en varmaan olisi nyt nimennyt blogiani Polkubongariksi. 

Näin itseni pääosin sup-ohjaajana ja suppailun vuoksi myös halusin ohjaajaksi Lappikselle. Kuitenkin heti alkuun selvisi, että fatbike-safareille tarvitaan lisää vetäjiä. Olin niin innostunut merielementin palaamisesta elämääni, että en voinut kuvitellakaan lähteväni pyöräilemään metsiin ja ympäri Oulua tasaista maata. Minulla toki oli fatbike ja rakastan retkeilyä mutta että tekisin sitä täällä Oulussa? Enpä arvannutkaan. Ensimmäinen ohjaukseni oli viedä läskipyöräryhmä Hietasaaren poluille ja minulle tuli kiire lähteä tutustumaan polkuverkostoon. Oulun Melontakeskuksen Minna auttoi minut vauhtiin. Minnan mielettömistä kyvyistä ja meidän yhteistyöstä kerron myös lisää sitten, kun kirjoitan enemmän Oulun Melontakeskuksen palveluista.

Läskipyöräryhmä (ensimmäisestä ei ollut kuvaa)

Hietasaaren ja Nallikarin polkuja fatbikella

Hietasaaren ympäri menee ihastuttava kuntoilureitti. Reitti on merkitty ja kyltitetty ja se on sorapäällysteinen. Reitin voi yhdistää koko Hietasaaren ympäri kävelyyn/pyöräilyyn jolloin osa siitä on tietenkin asfalttia. Reitiltä poikkeaa useita polkuja metsään. On ihan eri tunnelma ajella kapeaa polkua puiden välissä, kuin olla leveällä soratiellä. Vaikka maasto on tasainen, sitä pääsee ihan eri tavalla sekä haastamaan ajotaitojaan, että nauttimaan luonnosta.

Hietasaaren kartta retkikartta.fi -sivulta

http://oulu.ouka.fi/tekninen/Pyoratieopas/hietasaarireitti.pdf

Lintutornin paikkeilla kuntoilureitiltä voi bongata useita polkuja ja ne on juuri niitä joille kannattaa poiketa. Osa poluista on vähän leveämpääkin metsätietä. Alue on sen verran pieni, että siellä ei voi eksyä. Jotkut polut päättyvät ryteikköön tai jossain on paljon kaatuneita puita. Niiden läpi tai yli voi pyörän kantaa tai toki voi aina palata sinne mistä tulikin. Hietasaaressa on valitettavasti nyt myös paljon hakkuualueita, koska sinne on kaavoitettu mm. huvipuisto ja siirtolapuutarha. Mustasalmen ylitse menee useita siltoja jotka kannattaa ottaa mukaan ajettavaan reittiin. Usein näkee myös melojia ja suppailijoita salmessa. Melomisesta ja suppailusta kirjoitan myös ihan oman osionsa piakkoin.

Mustasalmen yli menevä silta

Jos käytössä on fatbike, kannattaa ehdottomasti ajaa myös Nallikarin hiekkarannalla. Siinä ymmärtää mitä varten leveä rengas on hyvä myös kesällä. Jos ei ole fättiä, sen voi vuokrata Nallikari Campingista. Minä myin oman fättini kuukausi sitten ja hommasin tilalle Trek Roscoe 8, jossa on plussa renkaat. Kuitenkin vaikka rengas on leveämpi, kuin tavallisessa maastopyörässä, ei sillä voi ajaa hiekkarannalla lähimaillekaan samalla tavalla kuin fatbikella voi. Nallikarin pururadan ns. sisäpuolella menee myös polkuja. Siellä on muutama haastava ojanylitys missä omia ajotaitojaan pääsee testaamaan.

Kun ajelet tai juokset Hietasaaressa, muista pysähtyä välillä kuuntelemaan ja katselemaan. Meillä on aivan upea luonto tuossa ihan lähellä ja siellä linnut konsertoivat kauniisti. Fillarireissun jälkeen itsensä saa palkita Ravintola Nallikarista noudetulla lattella <3

Nautinnollisia polkuretkiä! 

Ps. Olen tykännyt kaikista Oulun Melontakeskuksen (Botnia Outdoorin ja Lappiksen) keikoista ihan julmetusti enkä malta odottaa, että korona lentää kaivoon ja keikkoja tulee lisää!

Fatbiket Nallikarin hiekkarannalla