Meri-ihminen
Olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta jokivarresta mutta kesät
oltiin aina äidin kanssa merimökillä, Himangalla. Merimökillä minusta kasvoi
meri-ihminen. Ihmisethän ovat joko meri- tai järvi-ihmisiä. Parasta meressä on sen
loputtomuus, auringonlaskut ja eräänlainen salaperäisyys. Poiketaan vähän
polulta ja käydään välillä vähän melomassa ja suppailemassa.
Kokeilin sup-lautaa ensimmäistä kertaa Vaasassa vuonna 2015,
kun tapasin mieheni Mikon. Mikko opetti minut melomaan sup-laudalla Vaasan
saaristossa. Kerran otimme sup-laudat esimerkiksi Västervikin satamaan ja lähdimme
melomaan edessä olevien saarten ympäri. Merenkurkun saaristo on todella upea ja
siellä on mahtava pujotella saarten välistä äänettömästi meloen, kuunnellen
vain luonnon omaa soittoa. Myöhemmin Mikko opetti minua myös melomaan kajakilla.
Levillä asuessa saimme Vaattovaaralta lainaan kanootin ja kävimme
melomassa sillä. Yhdellä kanootilla melominen kahdestaan oli mahtava kokemus mutta
meille kahdelle aivan liikaa. Jos haluaa erota nopeasti, kannattaa lähteä
pitkälle kanoottimatkalle yhdellä kanootilla. Voi toki olla, että ei ehdi erota
jos toinen hukkuu "vahingossa". Norjan vuonoilla reissaillessa heräsi haave
oppia melomaan kajakilla niin hyvin, että selviäisi hengissä jäämerelläkin.
Oulun muuttoa suunnitellessa kolme tärkeintä asiaa olivat
työ, koti ja kajakkikerho. Liityimme K&C melontaseuraan viime keväänä.
Seuralla on hyviä merikajakkeja ja tyylikkäitä lasikuitukajakkeja. Seuran vaja
on Tukkisaaressa, josta on näppärä lähteä melomaan jokisuistoon tai merelle.
 |
| K&C ry:n kajakeilla Pikisaaen sillan lähistöllä toukokuussa 2019 |
Yhtä aikaa melontaseuran kanssa kuvioihin tuli mukaan myös
Lappis ja Botnia Outdoor. Olin ystäväni, Annen, kanssa maastopyöräilemässä
Sankivaarassa ja vinkkasin, että haluaisin mukaan Lappiksen suppailutiimiin.
Anne on ennen tehnyt keikkaa Lappikselle itsekin ja lupasi kertoa terveiset.
Botnia
Outdoor ja Leijakoulu Lappis
Alun perin
Leijakoulu Lappis ja
Botnia Outdoor olivat kaksi
eri yritystä, Botnia Outdoor Raahessa ja Lappis Oulussa. Lappis on Harri
Rautavan perustama surffityylinen yritys, joka tarjosi pääasiassa
leijalautailuohjausta ja suppailua. Botnia Outdoor taas on ollut alunperin Pikkulahden palvelut Oy:n nimellä ja Timo Kesti tuli siihen mukaan vuonna 2008. Firman päälajit olivat melonta- ja fatbike-safarit. Lappiksen
ja Botnia Outdoorin yhdistyttyä syntyi Oulun melontakeskus ja nyt näiltä
firmoilta saa vuokrata fatbikeja, kajakkeja, sup-lautoja tai voi ostaa
erilaisia räätälöityjä palveluita: ohjattuja melonta-, sup- tai fatbike-safareita, ja voi valita vaikka monta eri lajia yhteen tykypäivään. Ohjaajina on kauan
lajia harrastaneita ja meitä, jotka syvennämme lajiosaamistamme tässä samalla,
kun teemme sivutyönämme keikkaa. Timon ja Harrin apuna Lappiksella/Botnia
Outdoorilla operoi Minna Haurinen. Minnan mainitsin jo edellisessä
blogikirjoituksessani
tässä. Minna on kovan luokan luontoihminen ja älyttömän hyvä
järjestelemään näitä tykypäiviä ja muita Lappiksen tapahtumia.
 |
| Vasemmalta minä, Timo, Minna ja Meri-Tuuli, kesä 2019 |
Minnan työssä on tietynlaisia haasteita jos pääohjaajat (tai
miksi ei apuohjaajatkin) syystä tai toisesta estyvätkin sellaisena päivänä, kun
kaikki käsiparit tarvittaisiin. Osa porukasta tekee ns. enemmän tunteja
Lappiksella mutta osa, esimerkiksi minä, keikkailemme vain päätyömme sivussa
silloin, kun ehdimme. Olen kerran loppukesästä hypännyt tuuraamaan fättisafarin
vetäjää sillä tavalla, että Minna soitti klo 23 ja aamulla klo 10 olisi safari.
Safariin kuului ns. harjoitusrata alkuun enkä ollut sellaista koskaan
rakentanut enkä vetänyt. Se oli aivan jäätävän hassunhauskaa ja hurjaa, kun
Minna selitti puhelimessa miten päin eurolava ja mihin lankku ja mihin tötteröt
ja miten niiden yli ajettaisiin. Olin 100% mukana ja piirsin suunnitelman,
jonka lähetin Minnalle. En tiedä ymmärsikö Minna mitään taas minun
suunnitelmastani mutta hyväksyntä tuli ja minä siellä odottelin valmiina
esteratoineni hyvissä ajoin. Olin kuullut, että mukaan tulee apuohjaaja. Tämä appari
oli uusi enkä ollut tavannut häntä aiemmin. Joskus varttia vaille paikalle
käveli nuori nainen. Sanoin hänelle: "Olen odottanut ja jännittänyt
tuletko ollenkaan. Rata on valmis ja ehdimme juuri ja juuri ajaa sen läpi itse
ennen, kuin asiakkaat tulevat!". Nainen ei ollutkaan apuohjaaja vaan
ensimmäinen hyvissä ajoin tullut asiakas. Nauroimme koko hommalle ja oikean
apuohjaajan saavuttua selvisikin, että hän oli luullut, että riittää, että
tulee tasan kymmeneksi. Joskus näin mutta tällaisistakin tilanteista olemme
selvinneet aivan tyylikkäästi. Yleensä tämmöiset säädöt tai vaihdot eivät näy
ulospäin.
Aivan ensimmäinen keikkapäiväni, paljon ennen tuota yllä
mainittua, oli heti viime toukokuun lopussa. Sitä ennen olimme muutaman kerran kokoontuneet
Lappiksen porukan kanssa perehtymässä toimintaan. Oltiin käyty alkuintroja ja
turvallisuusasioita ym. Oltiin melottu ja suppailtu yhdessä ja taidettiin
jossain fättäilläkin. Käytiin läpi myös sitä, että ohjaamista oppii ohjaamalla.
Tuona ensimmäisenä päivänäni olin mukana melontasafarilla apuohjaajana, vedin
yhden fättisafarin ja yhden suppailusafarin. Meitä ohjaajia oli mukana varmaan
ainakin kuusi. En tiedä itseasiassa edes tarkkaan ketä meitä oli, koska kaikki
lukee Minnan käsikirjoituksessa ja jokainen poimii niistä vain oman osionsa.
Yhtenä päivänä voi olla menossa vaikka kuinka monta juttua yhtä aikaa ja kaikki
vain jollain uskomattomalla tavalla sujuu. Tiimi toimii, koska jokainen hoitaa
hommansa.
 |
| Lappiksen Harri vasemmalla, Päivi, Minna ja minä suppailemassa kevät 2019 |
Tuon päivän melontasafarilla vetäjänä Botnia Outdoorin Timo
Kesti itse ja apureina minä ja kaksi muuta. Asiakkaina oli noin 15 hengen
ryhmä. Kappas vain, kylmässä vedessä, yksi asiakkaista koukkasi melallaan
kajakkinsa alle ja kaatui. Pelastusliivit nostivat asiakkaan pintaan ja Timo
neuvoi asiakasta kylmän rauhallisesti miten pelastaudutaan. Asiakas oli melonut
aiemminkin mutta ei ollut kaatanut kajakkia ennen. Kaikki sujui, kuin oltaisiin
harjoiteltu samalla porukalla tämän asiakkaan kaatumista ennenkin. Olin todella
vaikuttunut Timon taidoista. Tuo oli kullanarvoinen oppitunti minullekin, että en
lähtisi merelle ennen, kuin osaisin pelastautua.
 |
| Botnia Outdoorin Timo Kesti |
 |
| Melontasafari loppukesältä |
 |
| Suppailusafari 2019 |
Pian Timo pitikin meille uusille melonta-appareille
EPP1-kurssin. Siellä harjoiteltiin erilaiset ohjaustekniikat ja kääntymiset jne. sekä tietenkin
kaatuminen. Tälle vuodelle en ole vielä kaatanut kajakkia mutta väitän, että
osaan pelastaa sekä itseni, että kaverin/asiakkaan. Tämä ei kuitenkaan riitä
sillä Botnia Outdoor tarjoaa meille EPP2-kurssin ja heinäkuun alussa melontaohjaajan
koulutuksen.
 |
| Pelastautumisharjoituksia |
 |
| Pelastautumisharjoituksia vasemmalta Timo, minä ja Minna (kajakki sylissä) |
 |
| Melonnan EPP1 suoritettu |
Melominen Oulussa
Oulussa on aivan älyttömän siistiä meloa, kun täällä pääsee
niin keskustan tuntumaan. Kajakilla voi lipua ihan torin rannan ohitse ja näkee
rannalla iltaa viettävät ihmiset aivan vierestä. Torin punaiset aitat näyttää
tosi suloisilta vedestä katsottuna ja muutenkin meloen saa vähän eri
perspektiiviä.
 |
| Torin punaiset aitat |
 |
| Kaupunkimelonta |
 |
| Mustasalmessa |
 |
| Mikko Mustasalmessa |
Kaunein paikka Oulussa on aivan kirkkaasti Mustasalmi. Se
halkaisee Vihersaaren Hietasaaresta ja on tosi sympaattinen rehevine
rantatörmineen. Mustasalmi on myös aika matala ja sup-laudalla evä saattaa
joissain kohti käydä pohjaan jos vesi on vähänkään normaalia matalammalla. Nyt
kun alkavat laittaa Hietasaareen jos minkäkinlaista huvipuistoa niin voipi
olla, että Mustasalmea myös ruopataan. Minun puolestani saa olla tuollainenkin
mutta sen mataluus on hyvä ottaa huomioon. Kuten on Mustasalmen yli kiva ajaa
siltaa pitkin polkupyörällä, on myös siltojen ali kiva meloa kajakilla tai sup-laudalla.
 |
| Merellä Nallikarin edustalla matkalla Hermanneille |
Siinä vaiheessa, kun aallot ei pelota, voi kajakilla meloa
jo merellä. Aivan tosi kiva reissu on meloa ihan Hietasaaren ja Toppilansaaren
ympäri. Silloin voi pysytellä yhä rannan lähellä. Jos uskaltaa kauemmaksi ja
taidot riittää, kannattaa käydä Hermannin saarilla. Siellä on autioita saaria
noin 5km Nallikarista merelle. Me olemme meloneet sinne ja yöpyneet
riippumatoissa. Se kuulostaa aivan satumaiselta ja niin se onkin.
 |
| Hermanneilla |
 |
| Hermanneilla auringonlaskussa |
 |
| Riippumattounelma |
Kommentit
Lähetä kommentti