Intia, Rishikesh: joogakouluja ja moottoripyöräilyä

toukokuuta 01, 2023

Intia, Rishikesh: joogakouluja ja moottoripyöräilyä

Tässä tekstissä kuvailen lokakuun 2022 kokemustani Pohjois-Intian Rishikeshissä. Kerron minkälaista oli intialaisessa Adi yogpeeth -joogakoulussa ja mitä muuta näimme Intian viiden viikon reissullamme. Tätä postausta seuraavassa tekstissä kerron millaista oli tehdä tämän joogakoulun RYT -koulutus verkon välityksellä. Joogaopettajakoulutus alkaa huomenna 2.5.2023. Päivän opetuksista (toivottavasti) inspiroituneena julkaisen joka päivä jotain @yoga_with_nita IG-tililläni. Tervetuloa seuraamaan!

Värit, lehmät, hajut

Puoli vuotta matkamme jälkeen näyttää olevan se hetki, kun alan kirjoittamaan viime lokakuun Intian reissusta. Ennen Intiaa olin asunut Sodankylässä noin kaksi vuotta ja Intiasta palatessamme vastassa oli muutto Kittilään ja edelleen Sirkkaan. Uuden työn ja uuteen kotiin muuttamisen jälkeen nyt vasta alkaa tuntua siltä, että voimavarat riittävät muuhunkin, kuin uusien rutiinien opettelemiseen. Siitäpä syystä olenkin ilmoittautunut toukokuuksi jatkamaan lokakuussa aloittamaani RYT 200 -joogaopettajakoulutusta. Toki ilmoittautuessani en vielä tiennyt uuden työni työnkuvaan tulevista muutoksista mutta luotan siihen, että saan pidettyä lomani suunnitellusti toukokuun lopussa, jolloin joogaopettajakoulutuksen tentti pidetään.

Olen valmistunut joogaopettajaksi pari vuotta sitten Kaupin Marian Pop Up Yoga Oulun joogaopettajakoulusta TÄÄLTÄ. Minulla oli oma pikkuruinen studio Sodankylässä ja ohjasin siellä joogaa pienryhmille siitä asti, kun aloitin joogaopettajakoulutuksen. Melkein 10 vuotta sitten, vuonna 2014, olin Intiassa parin viikon intensiivisellä joogakurssilla Rishikeshissä Swami Rama -ashramissa TÄÄLLÄ ja päätin, että haluan opiskella vielä toisen kerran intensiivisesti intialaisessa joogakoulussa. Tällä kertaa en valinnut ashram-ympäristöä, vaan vähän edullisemman koulutuksen ja päädyin monen kymmenen vaihtoehdon jälkeen Adi Yogpeeth -joogaopettajakouluun TÄNNE. Suunnittelin, että opiskelen paikan päällä pari viikkoa eli 100h ja teen "loput" 200 tunnista online-kurssina (käytännössä siis lisäksi online-kurssin 200h) kotoa käsin. Halusin 5 viikon loman aikana aikaa myös vain olla. Maksoin tästä parin viikon joogakoulusta 800€ ja kuukauden online joogaopekoulutus maksaa (minulle nyt) 280€. Kyllä sitä hyvin helposti saa rahansa menemään eri kursseihin mutta hinta on 1/3 tai 1/4 Suomen hintatasosta.

Lähdimme yhdessä Mikon kanssa Intiaan siis syyskuun lopussa 2022. Liput varasimme vielä aika epävarmaan aikaan, muistaakseni viime toukokuussa, ja monet muutkin itseni lisäksi tuntuivat olevan epävarmoja siitä pääsemmekö koskaan oikeasti perille Intiaan. Pääsimmehän me!

Delhin lentokentältä meillä oli taksi varattuna Rishikeshiin. Noin 250 km matkaan New Delhistä Rishikeshiin kesti noin 5-6 tuntia ja siihen päälle etukäteen varatun taksin odottamista pari tuntia. Intiassa ei kauhean usein asiat mene niin kuin on suunniteltu, joten aikaa kannattaa varata ihan kaikkeen reilusti.

Perillä Rishikeshissä pääsimme heti huoneeseemme joogakoululla ja tavallaan sai hengähtää helpotuksesta, että paikka oli ihan siisti. Huoneemme näytti aivan länsimaalaiselta. Oli normaalin näköinen wc-pytty ja suihku jne. Aivan mukava huone, parisänky ja kaikki! Asuimme siis Mikon kanssa yhdessä joogakoululla, vaikkakin vain minä osallistuin koulutukseen.

Joogakoulun terassi

Joogasali 1

Ruokasali

Rishikesh

Mikään maailman aika ei riitä siihen, että kirjoittaisi Rishikeshistä, maailman joogapääkaupungista, niin, että kaikki sen kaupungin eri sävyt tulisi jotenkin edes mainittua. Rishikesh on värikäs, likainen, puhdas, kiero, rehellinen, ahne, antelias, aito, feikki, onnellinen, surullinen, täynnä kuolemaa ja elämää. Kilometrin matka kadulla antaa tarkkailijalleen niin paljon, että kaikkea ei ehdi aistein rekisteröidä. Katu vilisee lehmiä, koiria, moottoripyöriä perheajoneuvoina, autoja rinnakkain, poikittain, ihmisiä keskellä katua, apinoita ja kerjäläisiä. Ympärillä kuuluu autojen meteliä, torven soittamista, musiikkia, eri soittimia ja huutoa ja joka puolella haisee kaikkea erilaista: suitsukkeita, lehmän lantaa, poltetut roskat. Siltikin kaikki sekamelska on yhtä harmoniaa. Liikenne soljuu, jokaiselle löytyy tilaa ruuhkasta, hajuihin tottuu ja äänet ovat syvä osa sitä kaikkea.

Rishikesh on vanha pyhiinvaelluskohde, jossa hindut haluavat kastautua pyhään äiti Ganges-jokeen. Rishikeshistä pyhät miehet, sadhut, lähtevät pyhiinvaellusmatkalle läheisiin Yamunotrin, Gangotrin, Kedarnathin ja Badrinathin kaupunkeihin. Matka on järjettömän pitkä jalkaisin mutta jotkut ajelevat sinne moottoripyörällä tai autoilla. Mikko on ajanut Gangotriin moottoripyörällä. Rishikeshiin on lähdetty jo 60-luvulta saakka etsimään itseään. Siinä hyvää esimerkkiä näytti The Beatles. Yhä edelleen kaupungista löytyy vanha Beatles ashram (Maharishi ashram).

Ennen joogakoulutuksen alkua pääsimme vähän kiertelemään lähistöllä. Suruksemme huomasimme, että silta Tapovanista Laksman Jhulaan oli remontissa ja käytössä oli vain Ram Jhulan silta. Eipä siinä, pidempikin matka taittui ihan kivasti joko kävellen tai välillä riksalla jos päivän askeleet oli jo kulutettu. Nautimme ihan röyhkeästi maukkaita smootheja, kasvisruokia ja mehuja kierroksillamme. Aikaa kului myös kirjakaupoissa. Ostin aivan liian monta kirjaa. Olen aloittanut kaikkia mutta on itsekurin puutetta, kun en saa yhtä kirjaa päätökseen ennen, kuin sukellan uuteen. Tällaiset joogaoppaat, joogafilosofiakirjat ja vastaavat ovat koukuttavia siinä, että jokaisesta löytyy aina jotain uutta, vaikka ne lukisi joka vuosi uudestaan. Riippuu aina vähän siitä kuinka paljon on oivaltanut sydämessään sen jälkeen, kun on kirjan viimeksi lukenut.

Gangesia ihailemassa

Lehmärakkautta

Minä ja muut tytöt

Värikästä menoa ja tietenkin lehmä

Lisää lehmiä

Rishikeshin näkymiä

Joogakoulun edessä oleva katu

Maisema Rishikeshin ympärillä

Rishikesh, maailman joogamekka

Joogaopettajakoulutus

Ilmeisesti Adi yogpeeth -joogaopettajakoulu on sama, kuin Ishavasyan Yoga School ja sama kuin Hare Rama institute. Tai ainakin oli. Käsittääkseni kurssilla oli (ainakin) kolmen eri nimisen joogakoulun opiskelijoita samoilla kursseilla. Taustalla oli kuitenkin aika paljon samoja omistajia. Jäi epäselväksi miksi järjestely oli näin. Minun valitsemani linja oli "Holistic yoga teacher training" ja otin siihen lisäksi myös kundalini -opinnot, joten minulla oli kaksi tuntia päivässä enemmän opiskelua, kuin suurimmalla osalla (ayurveda ja kundalini jooga). Kaikki 200h opiskelijat aloittivat meidän 100h ryhmäläisten kanssa samassa ja parin viikon jälkeen vain jatkoivat eteenpäin siitä mihin me jäimme. Meitä oli todella monesta maasta: amerikkalaisia, ranskalaisia, saksalaisia, tsekkiläisiä, intialaisia, kanadalainen, portugalilainen jne. Arvelen, että suurin osa oli noin 25-vuotiaita. Meitä vähän vanhempia oli noin 4-6 hlö (olin täällä ollessani siis 39-vuotias).

Päivittäinen aikataulu

5.30-7 Hatha yoga asana & opetusharjoittelua

7.10-8.10 Pranayama & Shatkarma

8.30 aamupala

9.30-10.30 jooga anatomia ja fysiologia

10.45-12.30 Kundalini teoriaa ja Kriya

12.30 lounas

14.30-15.30 Ayurveda

3.30-4.30 jooga filosofia

16.30-18 Ashtanga vinyasa harjoitus

18-19 Meditation & yoga nidra

19.30 illallinen

Päivittäinen aikataulu oli aika tiukka. Kuitenkaan en olisi ottanut vähempääkään jos olisin voinut valita uudestaan. Ayurveda oli minulle tuttua ennestään ja sitä oli kiva kerrata ja kundalini jooga sen sijaan ihan uutta. Kundalini joogaopettaja oli todella usein myöhässä ja vuorotellen olimme nukahdelleet luokkahuoneen lattialle hänen viimein tullessaan paikalle. Usein heräsi keskustelua siitä miten joogaopettaja voi olla niin usein myöhässä. Ilmassa oli selvästi vähän paheksuva sävy. Meidän joukossamme oli myös intialaisia opiskelijoita ja myös he suhtautuivat nyrpeästi myöhästelevään opettajaan.

Voin kertoa, että muutama vuosi taukoa ashtanga vinyasa -harjoituksesta tuntui kehossa. Joka päivä voimakasta joogaa lämpimässä ilmastossa oli uuvuttavaa. Mietin mielessäni enkö voisi koittaa ottaa vähän rennommin harjoitusta mutta opettaja, nuori nainen, oli todella päättäväinen ja tiukka ja puski meitä meidän parhaisiin suorituksiimme. Vuosien joogakokemuksella minulla oli tästä ristiriitainen olo. Joogahan ei ole vain fyysistä piiskaamista. Joogan henkinen puoli on paljon tärkeämpää, kuin hikoilu astanga vinyasa -harjoitusta tehdessä. Toisaalta kuitenkin joogassa tärkeää on myös kurillisuus, joten päätin pitää itseni kovassa kurissa kaikin puolin.

Ashtanga vinyasa -tunnilla sai hikoilla

Yläkerran joogasalissa saattoi nukahtaa ennen kundalini -joogatuntia

Joogakoulullani oli aivan kamala meteli aina, kun kokoonnuimme syömään. Koululla ei ollut mitään sääntöjä siitä, että syödessä suositeltaisiin hiljaa olemista tms. Ihmiset lähes huusivat yhteen ääneen ja nauraa rätkättivät turhille tarinoille. Olin aluksi todella järkyttynyt metelistä, koska kokemuksenani oli aiemmin Intiassa ashramissa oleskelu. Ashrameissa lausutaan ruokarukoukset ja syödään rauhallisesti ja lähes mitään puhumatta. Ashrameissa on myös pukeutumissäännöt ja kuri, jota noudatetaan ylpeänä. Tässä koulussa ei ollut mitään kuria ja ihmiset huusivat yhteen ääneen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja äärikonservatiiviseksi nursitessani metelistä.

Meille mainostettiin, että joogaopettajakoulutusmaksuun kuuluu ruoka, juomavesi, suihku, länsimainen vessa ja muut mukavuudet. Totesimme kuitenkin hyvin pian, että salissa ei pystynyt syömään, koska siellä oli niin kova meteli (söin vain lounaan siellä ja Mikko oli päivät moottoripyöräilemässä ja muualla). Suihkusta ei tullut yhtään pisaraa vettä toisinaan ja toisinaan vessanpönttökään ei vetänyt. Meitä kyllä pian opasti eräs toinen joogaopettajaopiskelija, että pitää laskea ämpäri täyteen vettä, että saa huuhdeltua vessan silloin, kun on sähköt ja vedet poikki. Opettajat eivät ottaneet vastuuta puutteista, eikä joogakoulun omistajakaan. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin vähän nihkeästi ja jäi sellainen tunne, että he ajattelivat meidän olevan pilalle hemmoteltuja. Loppuviimein olimme kuitenkin maksaneet ko. asioista ja ilman muuta niistä piti vähintään kysyä jos jokin ei toiminut.

Opetus koululla oli hyvää, hyvin suunniteltua ja sujuvaa. Kaikki opettajat tiesivät mistä puhuivat ja osasivat osallistaa meitä. Suosikki tuntejani olivat aamun hatha jooga, pranayama ja filosofia -luennot. Usein tulee vastaan kysymys "onko tämä oikeaa joogaa", tai "aitoa". Filosofian opettaja, Kushagra, ainakin oli, perinteiden mukaan, jo pienenä laitettu asumaan ja opiskelemaan gurun ohjaukseen ja saanut täältä opit tulevaisuutta varten. Kuvitella, että olisi lapsesta saakka opetellut jotain mitä nyt sen perustella opettaisi toisille! Olisinpa löytänyt joogan jo 6-vuotiaana!

Verrattuna aikaisempaan, suomalaiseen joogaopettajakoulutukseen, tuli aika paljon uusia asioita liittyen joogafilosofiaan. Myös hathajoogatunnilla oli paljon uutta ja keskityimme enemmän sinnikkyyteen, kuin hienompiin tai vaikeampiin sarjoihin tai asanoihin. Eräälläkin tunnilla pidimme todella kauan käsiä vain ylhäällä ja keskityimme hengittämiseen. Opettaja, Ganesh, oli todella taitava asanan opetuksessa. Hän osasi tuoda ilmi tärkeät asiat ja jooga-asentojen linjauksessa hän antoi todella hyviä neuvoja. Parin viikon intensiivisen puristuksen jälkeen sain todistuksen kouraani ja muutimme pois joogakoululta.

Todistus kourassa. Vasemmalta astanga opettaja, kundalini opettaja ja oikealla omistaja Monika Pundir

Lokakuun 2022 ryhmä

Seremoniatunnelmia

Bhaktijoogaa ja kirtan-festejä

Ystäväni Heidi Sokka muutti Intiaan jo muutamia vuosia sitten. Heidi on joogaopettaja Intiassa Bhakti Yoga Rishikeshissä ja he opettavat joogafilosofiaa online -kurssilla TÄÄLLÄ. Hän löysi Iskconin, vaishnava-yhteisön ja bhaktijoogan jo kauan sitten. Bhaktijooga on yksi joogan haaroista ja sitä kuvaillaan rakkauden joogana tai Jumalalle omistautumisen tienä. Olen Heidin kautta opiskellut jo pari vuotta joogafilosofiaa ja Bhagavad Gita -tekstiä online-kurssilla, jossa opettajana on ollut Hare Krsna Das. Kutsumme häntä Prabhuksi. Näimme Heidin kanssa monta kertaa mutta kävimme tervehtimässä myös Prabhua heti ensimmäisinä päivinä ja he tarjosivat meille myös ruoan temppelillä. Siellä me sitten istuimme temppelillä lattialla munkkien kanssa nauttimassa linssiruokaa.

Heidi seuraa hyvinkin tiukkaa aikataulua arjessaan. Hän herää jo aamuyöllä ennen neljää, tekee joogaharjoitukseen kuuluvat puhdistukset ja kiiruhtaa temppelille skootterillaan klo 5 aamulla. Siellä on kiitollisuus- ja mantraseremoniat, jonka jälkeen klo 5.40-7.45 mantrameditaatio. 7.45 alkaa Guru Puja -seremonia ja klo 8-9 joogafilosofialuentoja. Koko päivä tehdään sitten sevaa eli palvelustyötä mitä se milloinkin on joogan ohjauksesta muihin eri tehtäviin. Ruoan Heidi saa temppelillä.

Olin Heidin luona yhden yön joogakoulutukseni jälkeen. Heidillä on ihana aivan suomalaista kotia muistuttava asunto Rishikeshin keskustan lähistöllä eli siis suhteellisen kaukana Rishikeshin joogakeskittymästä. Olin yliväsynyt opiskelustani enkä saanut yhtään nukuttua, vaikka Heidillä on ihana sänky. Jännitin varmaan aamuherätystä ja olin ihan töttöröö, kun pääsimme temppelille. Seurasin tai tein mukana eri seremonioita. Kaikki tuntui erikoiselta ja mietin vain miten länsimaalainen voi tällaiseen tottua. Ymmärrän itsensä etsimisprosessin ja joogafilosofian syvemmän opiskelun (mitä itsekin teen parhaillaan) mutta Krishnan palvonta ja eri seremoniat siihen liittyen veivät minut kyllä reippaasti epämukavuusalueelle. Ymmärrän kyllä halun löytää Jumalan mutta minun on vaikea löytää lähemmäksi Jumalaa hindujen tai vaishnavien seremonioista. Hyväksyn ja arvostan kyllä sitä, että puhtaasti rakastaa Krishnaa tai mitä tahansa Jumalaa. Kokemus oli hieno ja olen siitä kiitollinen.

Heidi ja Hare Krishna munkit järjestävät kirtaneita vähintään joka lauantai Mvt guesthousella. Kävin itsekin tapahtumassa ja pyörähtelin myös hare krishna -mantran tahtiin. Hiki virtasi jo muutaman pyörähdyksen jälkeen ja paikalliset ihmettilevät olenko kuumeessa, kun niin hikoilen. On aivan mahtava katsoa miten heittäytyen munkit soittavat soittimiaan esim. mriganda -rumpujaan ja harmoneitaan.

Heidi kurvailee skootterillaan pitkin kaupunkia. Vieressä Mikko ja sahdu.

Munkkien tarjoama illallinen ISKCON Rishikeshin temppelillä

Hare Krsna Das

Japamantraa rannalla klo 6

Meditaatiohetki Gangesin rannalla Heidin kanssa

Heidin ja munkkien järjestämä kirtan fest

Rakkautta vain

Muutto hotelliin, moottoripyöräilyä ja luvaton viinakauppa

Muutimme hotelliin. Ja heti seuraavana päivänä muutimme pois! Tämä kuulostaa jo vähän keski-ikäiseltä, mutta hotellissa oli niin kamala meteli, että lähdimme suivaantuneina heti aamulla pois. Kattoterassilla oli intialaisia nuoria humalassa. He kuuntelivat musiikkia, potkivat puutarhakalusteita ja heittelivät niitä. Äänet kaikuivat kakkoskerrokseen saakka eikä hotellin henkilökunta välittänyt mitään. Heidi auttoi taas meitä ja pääsimme Mvt gueshousille asumaan TÄNNE, jossa Heidin porukka järjestää kirtan-iltoja. Meillä oli todella suloinen asunto ja samasta yhteydestä sai myös aivan ihanaa kasvisruokaa. Kaiken kukkuraksi siellä oli joogasali ja uima-allas! Emme edes maksaneet itseämme kipeäksi. Yksi yö maksoi muistaakseni noin 20€! En ole kirjoittanut mitään hintoja ylös mutta näin mutulla se oli jotain sen suuntaista. Meille näköjään sopii tällaiset vähän tiukemmat asumukset, sillä Mvt guesthouse on vaishnavien omistuksessa eikä siellä kukaan käyttäydy sopimattomasti.

Swami Rama ashramissa, jossa olin silloin 9 vuotta sitten, oli ihana tunnelma ja kävi mielessä, että sinne voisin joskus mennä yksin. Meditoitiin yhdessä meditaatiosalissa ja Mikko jätti minut sinne vielä joogatunnille. Joogatunti oli todella perinteinen. Ihan kesken sarjan pötköteltiin savasanassa kunnes taas hitaasti ja hellästi jatkoimme. Swami Rama Sadhaka Grama on käymisen arvoinen paikka. Suosittelen! Se on tosi kaukana joogakeskuksesta, missä on kaikki kahvilat, kirjakaupat jne. mutta siellä voi ainakin keskittyä hiljaisuuteen ja siihen itseensä - meditaatioon.

Kävin joogatunneilla myös Om Shanti Om -joogakoulussa. Siellä oli pätevä opettaja. Asanaharjoitukset olivat keskivertoa vaativampia flow -tyyppisiä. Meditaatiossa ei istuskeltu - mutta pidin tunneista silti. En osaa sanoa kuinka paljon hänen koulussaan on painoarvoa meditaatiolla tai joogafilosofialla mutta usein painotus on helposti joko tai.

Kävimme myös patikoimassa Bhootnath temppeliltä ylöspäin vuorilla. Näimme ihania kilipukkeja ja lampaita reissullamme. Tuntui erikoiselta olla luonnossa, hiljaisuudessa, Rishikeshin sekamelskan jälkeen. Tokikin olimme asuneet Sodankylässä ja kaipasimmekin jotain vähän menevämpää. Nautimme Rishikeshissä kahviloista ja ravintoloista täysin rinnoin. Meidän kaksi suosikki ruokapaikkaamme olivat ehdottomasti Tattva cafe ja Little Buddha Cafe. Tattva Cafesta sai myös oikeaa latte kahvia eli en päässyt vieläkään kofeiiniriippuvuudestani tällä reissulla. Vietimme muutaman päivän myös moottoripyörän selässä yhdessä. Ajelimme ihan lähistöllä mutta jo lyhytkin matka riitti siihen, että näkyviin nousi henkeä salpaava näköala. Olen itse ajanut moottoripyörällä aika paljon, mutta nyt en uskaltanut vuokrata omaa pyörää. Liikenteen lukemisen ymmärtäminen Intiassa vaatii vähän pidempää totuttelua. Pelkäsin kyllä vähän kyydissäkin mutta täytyy sanoa, että kuljettaja oli maailman paras! Meillä oli aivan mahtavia reissuja ja tosi kivaa!

Eräältä reissulta palatessa ajateltiin, että nyt repäistään kunnolla tässä pyhässä lihattomassa, alkoholittomassa kaupungissa. Mikko muisti paikan jossa on luvaton viinakauppa. Ajettiin sinne ja käytiin ostamassa isot pullot intialaista olutta. Siinäpä sitten oltiin, kun nautittiin olutpullomme ja kikateltiin, kuin nuoriso konsanaan tuhmuuksia tehdessään. Siinä oli ehkä tällä reissulla eniten vaaran tuntua! Jos ajatellaan, että kuukausi Intiassa on pyöritty niin varmaan hyvin ymmärtää, että aikamoisen pyhä paikka on, kun olut oli pahinta mitä keksittiin! Aivan mieletön kokemus, paljon uutta ja ihmistä hämmentävää mutta laittoi odottamaan seuraavaa reissuamme! Mietimme jo, että jos ei Rishikeshiin niin joko Nepaliin tai Etelä-Intiaan, Keralaan seuraavaksi.

Toukokuun lopussa kerron miten meni RYT 200 joogaopettajakoulutus verkko-opintoina intialaisessa joogakoulussa. Pysy kuulolla!

-Nita <3