Kohti Lapin unelmaa

Olemme nyt asuneet unelmiemme Lapissa vähän vajaat puoli vuotta ja olemme ulkoilleet melkein joka viikonloppu jossain päin Suomen tai Norjan Lappia. Ihmiset kyselevät usein suosituksia mihin kannattaisi suunnata. Nyt alan kirjoittamaan reissuistamme. Mukaan saattaa lipsahtaa myös vähän joogaa ja ayurvedaa, sekä läsnäolon pohdintaa.

Ajatus ja unelma Lapista heräsi ensimmäisen kerran tosissaan kesällä 2015, kun istuskelimme meren rannalla  Vaasassa. Minä olin viehättynyt kesälapista ja revontulista, ja kumppanini entisenä jääkiipeilijänä rakasti vuoria, jäätä ja lunta. Unelma jäi unelmaksi tuolloin mutta tammikuussa 2017 tuli sen toteuttamisen aika. Selailin duunitoria hullun lailla ja haaveilin kelohirsimökistä.

Helmikuun lopussa 2017 kävin viettämässä ylityövapaita Lapissa. Mieheni nuoruuden ystävä otti meidät ystävällisesti vieraakseen ja kertoi meille kuinka kätevä paikka Levi on, sillä Norjan vuoristoille on lyhyt matka sekä palvelut ja toisaalta taas luonto ja tunturit on aivan vieressä. Muistan kuinka katsellessamme ikkunasta revontulia vatsassani kihelmöi ajatus siitä, että voisin joka päivä kirmata tuntureilla! Kyllä vain, sitä ajattelin. Innostuvana ja ehkä vähän hullunlaisena persoonana kuvittelin meidät jo juoksemassa kilpaa susien kanssa.

Olin järjestänyt itselleni muutaman työhaastattelun reissullemme. Pidin kovasti kaikista vaihtoehdoista ja tunsin hetken olevani umpikujassa, koska en tiennyt varmaksi mitä haluan tehdä. Yksi työ oli samaa alaa, kuin mitä olin tehnyt viimeiset 10 vuotta mutta muut vaihtoehdot jotain aivan muuta.

Lähdimme yöksi Pallakselle. Olimme kuulleet, että Pallasjärven rannalla on kaunis autiotupa, josta näkee upeat Pallastunturit. Opettelin kartasta Laukukero, Taivaskero, Pyhäkero, Palkaskero ja Pallaskero. Punaisten hiekkojen autiotuvalle pääsee niin lähelle autolla, että käveltävää jää enää noin 0,5 km. Tuvalla oli mukava tyttökaksikko kun saavuimme paikalle. Tytöt kutsuivat mieheni ja minut tupaan yöksi mutta me pystytimme oman hotelli Hillebergin Staigamme Pallasjärven jäälle. Staiga on vaelluskäyttöä ajatellen turhan painava mutta äärettömän hyvin veden ja myrskyn pitävä, itseseisova teltta. Nukuimme Pallasjärvellä teltassa 28 asteen pakkasessa sikeästi kuin tukit!

Arvaan jo kysymyksen mikä useilla on mielessä, joten vastaan siihen saman tien. Makuualustoina meillä on Expedin untuvatäytteiset makuualustat. Ne ovat mielestäni ehdottomat kylmissä olosuhteissa. Makuupusseina meillä on päällekkäin kaksi pussia: kuitupussi päällä ja untuvapussi alla. Pussit ovat jo iän vanhat, paitsi yksi kuitutäytteinen kesäpussi, jonka sain Vaasan XXL-tavaratalon avajaisista nukuttuani yön ulkona parkkipaikalla. Kyllä, ymmärrän, että kuulostaa mielipuoliselta nukkua kaupan parkkipaikalla suhteellisen edullisen makuupussin vuoksi... mutta se ei ollutkaan se pääasia. Pääasia oli päästä nukkumaan ulkona marraskuussa ja tehdä viimeinen yhteinen reissu kesän 2016 vaelluskaverini kanssa.

Ennen Pohjanmaalle palaamista kävin allekirjoittamassa työsopimuksen Levillä sijaitsevassa kaupassa ja parkkipaikalta soitin esimiehelleni kertoakseni, että olen päättänyt lopettaa työt osastopäällikkönä tavaratalossa ja vaihdan sen urapolkuni Lapin maisemiin ja erilaiseen kauppaan.

Maaliskuussa myin itse Vaasan asuntoni etuovi-palvelun kautta, vaihdoin Corollan neliveto Transporteriin nettiauton avulla ja työt aloitin Levillä saman kuun lopussa. Pieni asunto Leviltä järjestyi huhtikuun alusta luhtitalosta joten aluksi asuimme Kittilässä kerrostaloasunnossa pahvilaatikkojen keskellä.

Kaikki kävi siis todella äkkiä ja oikeastaan vasta nyt alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että todella asumme täällä, missä kesällä paistaa aurinko myös öisin, porot hengaavat rennosti tuntureissa ja jäämerelle pääsee neljässä tunnissa, sekä talvella lunta on enemmän, kuin jaksaa lapioida, hiihtolatuja lähtee vajaan kilometrin päästä ja laskettelemaan voi mennä vaikka joka päivä, joko rinteeseen tai offareille.