Hankintoja hangille ja uusi koti tutuksi

Kevättalvi 2017
Levi on upea talviparatiisi. Laskettelurinteet ovat auki lokakuusta toukokuun alkuun saakka ja latuja menee pitkin poikin kymmeniä kilometrejä. On talvipyöräilyreittejä, lumikenkäilyä, kylpylää, afterski-paikkoja jne. Minä olen aiemmin ollut kesäurheilija, pitkien vaellusten rakastaja, juoksulenkkeilijä ja kesäpyöräilijä mutta Lappi saa muuttaa kaiken.

Hyppäsimme siis Leville keskelle keväthankia ja minulta puuttui oikeita varusteita. Oli välttämätöntä hankkia mm. sukset, monot, talviurheilutakit, kunnolliset talvikengät, läskipyörä jne. 

Ensimmäiseksi ostin Nishiki Durango läskipyörän Intersportista. Nishiki on osoittautunut hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyväksi. Olen siihen edelleen noin puolen vuoden jälkeen erittäin tyytyväinen. Poljen sillä töihin joka päivä, käymme usein Levin päällä läskeillämme ja olemme tehneet muutamia päiväreissuja eri tuntureille niillä. Läskipyörä on kesällä vähän kapearenkaista raskaampi mutta maastossa, sohjossa ja lumessa menee kuin juna!

Me ostimme myös OAC XCD 160 liukulumikengät. Niitä on lyhyempiä, leveämpiä (n.127x13cm) ja pidempiä, kapeita (n.160x80cm). Meillä molemmilla on pidemmät ja kapeammat. OAC liukulumikengät ovat osittain kuin sukset, osittain lumikengät. Niissä on parinkymmenen sentin matkalla keskikohdassa nousukarvaa, jotta ylöspäin meneminen onnistuisi kätevästi. Lähdimme testaamaan suksia Kätkätunturille. Aiemmin olimme menneet niillä Kittilän laduilla ja metsissä. 

Kiipesimme Kätkätunturia ylös ja äkkiä huomasimme, että oli lähdettävä menemään aika lailla sivuttainnousua, koska niin jyrkässä rinteessä karvat eivät pitäneet oikeastaan ollenkaan. Kätkälle nousu ei ole helpoimmasta päästä siinä mielessä, että matkalla on monta huippua, joilta aina myös laskeudutaan alaspäin ennen seuraavaa huippua. Liukulumikengillä laskeutuminen on hidasta. Sitä itse kuvittelee niiden toimivan kuin sukset ja turhautuu, kun kurvailu ja laskettelu ei onnistukaan. Siteissä käytetään normaaleja kenkiä, ei monoja. Se on muuten kätevää, mutta niitä ei ole tehty laskettelua varten. Sukset on kanttaamiseen liian kevyet.

Minua liukulumikengät kantoivat hangessa hyvin ja metsässä ne oli huippu hyvät. Miestäni ne eivät kantaneet. Hänelle olisi pitänyt varmasti olla se lyhyempi ja leveämpi versio hankikävelyyn.

Kätkätunturille nousu on aika metsäinen mutta huipulla tajuaa miten ihanassa paikassa on. Maisema on upea! Levi on Kätkältä idässä, lounaassa näkyy Aakenus ja Ylläs, sekä Pohjoisessa pilkistää Pallakset. Joka aamu olin ihaillut Sirkkajärvestä nousevaa Kätkää aamuauringon loisteessa pyöräillessäni töihin ja mieltänyt paikan vähän salaperäiseksi. Kun ensimmäistä kertaa olimme Kätkällä, tunsinkin sen voiman. Kätkä on saanut pitää luontonsa, se on hyppy rauhaan aivan Levin vieressä. Kätkällä on miellyttävä oleilla, koska siellä ei ole ruuhkaa. Sinne ei mene hissejä eikä siellä ole mitään palveluita. Huipun tuntumassa on nätti laavu mutta talvella laavu on täynnä lunta ja kylttikin varoittaa "ei talvikäytössä".

Ensi kokemus Levin laskettelurinteisiin tehtiin lumilautojen kanssa, jotka vuokrasimme Zero pointista. Huhtikuisena aurinkoisena päivänä rinteet olivat muuten hyvässä kunnossa mutta silloin aika jäiset ja muutama tunti lautailua pitkästä aikaa oli minulle kammottavaa. Kuitenkin kutosrinteillä nautinto heräili pikkuhiljaa ja ensi kautta varten sain aika hyvät pohjat muistuteltua mieleen. Voin rehellisesti kuitenkin myöntää, että oli helpotus kun me monen muun tapaan laskupäivän jälkeen parkkeerasimme olusille ja lopetimme laskemisen siltä päivältä siihen.

Kätkätunturin, Levin ja Aakenuksen kiipeily OAC-liukulumikengillä opetti, että veri vetää laskemaan ennemmin, kuin talsimaan/liukumaan ja tämä havainto pakotti ruveta katsomaan oikeita suksia ja monoja.

Löydettyämme sopivat sukset ja monot, jotka siis olivat K2 sukset ja La sportivan monot, lähdimme skinnailemaan Leviä ylös. Ainoa ongelma tässä vaiheessa oli se, että en ollut laskenut suksilla vuosiin! Olin välillä ihan aikuismainen harjoitellessani mutta epäilen, että en koko ajan. Taisin kantaa suksia myös olkapäällä...

Uusilla rando-suksilla tehtiin muutamakin reissu skinnaillen ylös Levitunturin kutosrinnettä. Hissejä ei itse asiassa kertaakaan käytetty, kun olimme laskemassa suksilla. Huipulle pääseminen tuntui todella saavutukselta joka kerta ja oli kiva laskea alas kun oli "ansainnut kurvinsa". Kuitenkin jos nyt tarkkoja ollaan sanojen valinnassa niin en tiedä onko "kiva" vielä oikea sana sillä lasketteluni vaatii tosissaan harjoitusta. Onnekseni minun molemmat joogaopettajani ovat huipputason laskettelijoita ja ovat olleet myös hiihtokoululla lasketteluopettajina eli luotan siihen, että ensi kaudella saan hyvät neuvot. Hyvät neuvot tulee mieheltänikin mutta jostain syystä sitä on siinä tilanteessa mahdoton myöntää...