Lappi haki minut
Olipa kerran korona, joka muutti ihmisten elämänpolkua totaalisesti. Asuin onnellisesti Oulussa ja olin siirtänyt kesälomani kesältä 2020 kokonaan tammikuulle. Minun oli tarkoitus lähteä Intiaan Goalle joogaohjaajakoulutukseen tammikuussa 2021. Enpäs lähtenyt enkä asu enää edes Oulussa. Kun katson asuntoni ikkunasta ulos, näen lunta, Sodankylän k-marketin ja pakkasta on -18 astetta. Suunnitelmiin on selvästi tullut muutoksia. Myös blogini suunta tuntuu muuttuvan joka kerta, kun saan kirjoittamiseen uuden inspiraation.
Aloitin tämä blogin kirjoittamisen vuonna 2017 nimellä Tuntureita ja Tuoksuja ja muutin nimen Polkubongariksi samalla, kun muutimme Ouluun (koska ei ollut enää tuntureita). Tästä eteenpäin bongaan edelleen polkuja ja kerron upeista paikoista Lapissa, mutta aion kirjoittaa vähän syvällisempiä asioita myös oman elämänpolkuni etsimisestä ja muotoutumisesta. Olen ollut joogan tiellä vuodesta 2012 asti ja uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoitus. Aion raottaa näitä ajatuksia, ja opiskelemiani asioita, oman elämänkokemukseni muovaamana.
Tässä blogikirjoituksessa kerron miten päädyin taas Lappiin ja kirjoitan lyhyen kuvauksen Sodankylän yhdestä upeimmasta tunturista, Oratunturista.
Lappi haki minut
Viime kerralla, kun muutin Lappiin (Leville vuonna 2017), lähdin sinne itse hakemaan töitä. Nyt Lappi haki minut. Olin myymäläpäällikkövalmennettavana Oulun JYSKissä ja syksyllä sain puhelun lähtisinkö Lappiin Sodankylän JYSKin myymäläpäälliköksi. Ko. myymälän silloinen myymäläpäällikkö oli siirtymässä Rovaniemen myymälään, apulaismyymäläpäällikkö oli siirtynyt Helsingin Kaisaniemeen ja logistiikkavastaava Espoon Sellon myymälään. Kieltäydyin kohteliaasti, mm. koska minun mies ei ollut valmis muuttamaan Lappiin uudelleen. Jäin miettimään asiaa kuitenkin ja mitä enemmän pohdin, sitä enemmän alkoi ajatukset viedä tuntureille.
Muutama Levin aikainen ystäväni asui edelleen Lapissa ja kirjottelin heidän kanssa tästä mitä olin miettinyt. Yksi ystäväni sanoi, että sinun on ihan turha pohtia kannattaako lähteä vai jäädä, kun sinusta näkee, että haluat sinne ja sinut tuntien tulet sinne myös lähtemään. Tottahan se oli. Olin aloittanut työurani sillä asenteella, että minusta tulee vähintään myymäläpäällikkö ja lähden mihin vain. Sen lisäksi, kun se tehtävä osoitettiin vielä Lappiin, en voinut ajatella muuta, kuin että se oli kohtalon johdatusta. Päätin, että lähden yksin tekemään työkeikkana jonkin määräajan ja palaisin sen loputtua takaisin Ouluun.
Asiat alkoivat nopeasti edetä. Minulle hommattiin pieni työsuhdeasunto Sodankylästä ja marraskuun lopussa pakkasin tärkeimmät tavarat (urheilu- ja toppavaatteet sekä kolmet eri sukset, hihi) autooni ja hurautin Lappiin. Vapauden tunne oli todella voimakas. Koin olevani elementissäni, kun sain taas pärjätä omillani - ja toisaalta työn puolesta oli mahtava päästä vetämään suhteellisen tuoretta tiimiä, tiimiä jossa kaikki on naisia.
Tilaa hengittää ja olla
Monet ovat ihmetelleet mikä Lapissa oikein vetää puoleensa. Minulle tärkeintä on luonto. Keksin täällä vapaapäivinä vaikka mitä tekemistä ja kaikkialle on lyhyt matka! Tuntureilla koen, että minulla on tilaa hengittää ja olla. Hektisen työ vastapainoksi parasta on pakata eväät reppuun, nakata sukset autoon ja hurauttaa minkä tahansa tunturin lähimaastoon. Katson yleensä kartasta sopivan paikan mistä lähden hiihtämään ja yleensä tähtään laavulle tai autiotuvalle, missä saan tuijotella tulta.
Oulussa kaipasin kovasti ns. omaa aikaa tai "paikkaa mihin mennä". Minulta puuttui paikka missä sain olla yksin. Oulussa ei ollut laavua missä sai olla rauhassa ja vaikka meren rannalta näki upean ilta-auringon niin mikään mahti universumissa ei voita sitä, kun hiihtää tunturia ylös ja takana avautuu jatkuvasti upeampi maisema. Siinä unohtuu ihminen - on vain maailmankaikkeus.
Oratunturi
Olin asunut Sodankylässä noin pari viikkoa, kun kävin ensimmäistä kertaa Oratunturilla. Oratunturi on yksi Sodankylän kauneimmista tuntureista ja sen päältä näkee vähintään puoli Lappia.
Instagramissa minulle yksi paikallinen metsästäjä neuvoi, että ei kannata ajaa pikkuautolla kovin pitkästi Oratunturille vievää tietä pitkin (Seväseläntie), koska sitä ei ole aurattu. Minulla on neliveto XC Volvo ja ajattelin, että no tottahan sillä pääsee. Ajoin kaksi kilometriä metsätietä, jossa meni toisen auton urat ja välillä tuntui, että neliveto jyrisi eteenpäin kuin poikittain.
Perille päästyäni laitoin työkavereille viestin missä olen ja mistä minut löytää ojasta jos ei enää näy töissä. Sain salamannopeasti vastauksen Marialta: "No ilmota jos pitää tulla kiskomaan pois!". Tuo Marian viesti oli tuolla hetkellä kultaakin kalliimpi ja ajattelin, että tämä on se syy miksi olen Lapissa. Lapissa ei ole ongelmia, on vain keinoja ratkaista pulmia.
Oratunturi on noin 450 metriä korkea tunturi, joka todella on paljaslakinen. Aika korkealla tunturissa on siisti laavu. Puita siellä ei ole mutta puulato löytyy jos joku innostuu sinne puita lahjoittamaan. Laavun lähistöllä on myös luonnollisesti huussi.
Skinnailin huipulle ja näin kauniit maisemat takanani. Kaamosaikana kaikki on harmaata ja se on jollain tavalla todella rauhoittavaa. Kuitenkin tästä joulukuusta puuttui kokonaan kaamokselle tyypilliset punertavat värit. Koko joulu- ja tammikuukin oli niin sumuiset, että auringon punaa ei kyllä näkynyt ei sitten missään koskaan!
Pimeä alkoi jo laskeutua, kun palasin takaisin autolle. Huipulta saakka laskin skineillä alas, koska tunturissa oli vielä aika vähän lunta ja kiviä oli näkyvissä siellä täällä. Ajoin vaikean, mäkisen tienpätkän rauhallisesti ja turvallisesti takaisin päätielle ja tunsin totaalista onnellisuutta sekä elämästä ja siitä, että en päätynyt ojaan.
 |
| Oratunturilla 14.12.2020 |
 |
| Oratunturilla 14.12.2020 |
 |
| Oratunturilla 14.12.2020 |
 |
| Oratunturilla 14.12.2020 |
 |
| Oratunturilla eri reissulla Mikon kanssa jouluna -20 |
 |
| Oratunturilla eri reissulla Mikon kanssa jouluna -20 |
Tulevissa kirjoituksissa yövytään laavulla ja tutkitaan mitä tuntureita Sodankylästä ja lähimailta löytyy. Tuntureiden lisäksi saatetaan puhua Crossfitistä ja varmasti puhutaan myös joogasta ja meditaatiosta.
Nita
Oot sinä kova nainen !
VastaaPoista