JYSK liikkuu ja tukee paraurheilijoita

JYSKissä myydään sänkyjä, peittoja, tyynyjä, huonekaluja ja kaikkea muutakin kotiin. Työ on palkitsevaa ja ko. firma on vastuullinen. JYSKin tuotteet tehdään kunnioittaen ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Sen lisäksi JYSK on yksi neljästä Paralympiakomitean pääyhteistyökumppaneista. Tukieuroja kerätään mm. ohjaamalla osa kampanjamyynneistä paralympiajoukkueelle ja esim. osallistumalla urheilukilpailuun kerryttämään stipendirahastoa.

JYSK järjestää joka syksy (normaalisti) henkilökunnalleen spektaakkelimaiset JYSK Awardsit. Viime vuonna (2019) JYSK Awardseissa (silloin JYSK Suomen maajohtaja) Ville Velin nousi lavalle ja sanoi, että ne jotka uskaltavat, saavat lähteä mukaan maastopyöräilemään paralympiaurheilijoiden hyväksi Ruotsiin Vasaloppet Cycelvasan 90km matkalle elokuussa 2020. Ilmoittauduin reissulle tietenkin heti siltä seisomalta. Maajohtaja oli itse ajanut reitin edellisvuonna läpi ja kertoi, että reitti ei vaadi niinkään paljon tekniikkaa kuin kestävyyttä. Tapahtumassa ajetaan siis 90 kilometriä ja mitä parempi aika, sen enemmän "tienaa" paraurheilijoille.

Tuo ilmoittautuminen oli ratkaiseva käännekohta suhtautumisessani pyöräilyyn ja maastopyöräilyyn. Kerroin aiemmassa blogitekstissäni,  että muuttaessani Ouluun en uskonut, että maastopyöräilystä tulisi minulle yhtä rakasta kuin melonnasta oli tullut. Mainitsin, että päästyäni Lappikselle/Botnia Outdoorille vetämään fättisafareita, aloin pitää lajista enemmän, mutta todellisuudessa tuo ilmoittautuminen Cycelvasaan oli se hetki, kun oikeasti aloin nähdä itseni metsässä pyörän päällä.

Treeniä ja uusi Trek Roscoe 8

Virallinen ilmoittautuminen hoidettiin tammikuussa 2020 ja selvisi, että meitä oli neljä rohkeaa uskaltanut mukaan maajohtajan lisäksi. Perustimme Endomondoon treeniryhmän ja aloimme jakaa treenisuorituksia keskenämme. Minä vetelin joka päivä työmatkaa läskipyörällä 9km/suunta ja sen lisäksi kävin salilla Ozmaxissa pari kertaa viikossa. Kävin myös juoksulenkeillä ja joogailin aina kun ehdin.

Talvi oli lumeton ja jäinen ja hyvä treeni katkesi siihen, että liukastuin fätillä pyörätiellä ja peukalon nivelside meni poikki. Käsi jouduttiin kipsaamaan kolmeksi viikoksi. Tuohon aikaan alkoi myös tämä surullinen korona-epidemia. Ihmiset alkoivat harrastamaan enemmän ulkoilua ja myös minä, kipsistä huolimatta, aloin suunnitella pyörän vaihtoa. Silloinen pyöräni, Nishiki fatbike, on aika painava ja halusin myös testata pyörää jossa on etujousitus. Pallottelin tavallisen jäykkäperäisen maastopyörän ja plus-renkaisen jäykkäperäisen välillä.

Hyvä maastopyörä maksaa vähintään 1500€. Sanotaan, että halvemmassa pyörässä on niin huonot osat, että se ei kestä yhtään mitään. Olin ollut apulaismyymäläpäällikkö JYSKissä vuoden verran ja olin nauttinut hyvistä bonuksista, joten päätin päräyttää kunnon pyörän. Valintani oli Trek Roscoe 8. 

JYSKin bonukset perustuvat siihen, että jos myymälä tekee paremman tuloksen, kuin edellisen vuoden samassa kuussa, bonukset jaetaan koko myymälän henkilökunnan kesken. En ole ennen ollut työssä, jossa tulos vaikuttaa palkkaan. Hyvä tulos vaikuttaa todella paljon myös ryhmähenkeen ja siihen, että heikoinkin autetaan nopeasti myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaiseksi, jotta kaikki pärjäävät (ja saavat bonuksia).

Vasaloppet Cycelvasa perutaan

Toukokuussa tuli ilmoitus, että Vasaloppet Cycelvasan maastopyöräilytapahtuma perutaan koronan vuoksi. Olin harmissani mutta fillaroidessani tavalliseen tapaan töihin ja huomatessani, että meidän työpaikan takaovella oli viisi maastopyörää parkissa, sain idean, että voisimme varmasti järjestää jotain maastopyöräilyyn liittyvää myös Suomessa ja ehkä jopa useammalle JYSKiläiselle, kuin vain meille neljälle, jotka olimme ilmoittautuneet Ruotsiin. Kirjoitin sähköpostin maajohtaja Ville Velinille ja kysyin mitä hän olisi mieltä jos järjestäisimme maastopyörätapahtuman Suomessa. Ville vastasi: " veit tietyllä tavalla sanat suustani tuolla ideallasi. Itse olin myös miettinyt, joskin hyvin ohuesti, mahdollisuutta kenties kokoontua jollain porukalla maastopyöräilyn merkeissä jossain päin ja viritellä tästä sellaista #JYSKliikkuu -henkistä tapahtumaa. Osallistujia olisi varmasti saatavissa mukaan, mutta ainakin tällä hetkellä pitää vielä elää noiden rajoitusten puitteissa." 

Vasaloppet Cycelvasa vaihtuu Iso-Syötteeksi

Nopeasti valitsimme tapahtuman sijainniksi Iso-Syötteen. Avuksi suunnittelemiseen ja yöpymisten sekä ruokailujen varaamiseen tuli myös meidän ihana assistentti Tiia Perhonen. JYSK lupasi maksaa ruoat ja ison lohkon Kide-hotellin yöpymisestä. Mukaan ilmoittautui kuitenkin vain kuusi JYSKin työntekijää mutta loppujen lopuksi, syystä tai toisesta, määrä tiivistyi nejään h-hetkellä. Kuitenkin kaikkihan sen tietävät, että mikään tapahtuma ei ole menestys osallistujamäärässä ensimmäisenä vuotenaan.

Ville ajeli Iso-Syötteelle perheensä kanssa Kokkolasta, minä Oulusta ja Michaela ja Rebecca ajoivat Vaasasta. Emme kaikki tunteneet toisiamme etukäteen mutta jo perjantai-iltana Tunturipubissa pizzojen äärellä pääsimme kivasti tutuiksi, kävimme läpi reittisuunnitelman ja vähän tapahtuman taustaa.

Sovimme, että ajamme Syötteenkierroksen ja mikäli jaksamme, jatkamme vielä jonkinlaisella lenkillä. Oli luvannut sadetta emmekä nähneet järkeväksi lähteä pidemmälle, teknisemmälle polulle, koska maa on märkä ja juurakot liukkaita. Sovimme lähtevämme hotelliaamiaisen jälkeen klo 10.

Tällä kertaa tässä porukassa me kaikki neljä olimme pyöräilleet maastossa enemmän tai vähemmän, noin kaksi kesää. Kuitenkin kävi ilmi, että mäkiset maastot, pitkospuut ja muutamat muut tekniset pätkät olivat aivan uutta monelle. Lähdimme kohtuullisessa vesisateessa liikkeelle. Aluksi sade harmitti mutta se unohtui ensimmäisillä metreillä, kun otti jalalla vastaan märässä kohdassa ja polvea myöten oli kuraa. Ei voinut kuin nauraa ja tuli aivan mieletön onnellisuus koko hommasta kurasta ja märästä huolimatta! 

Metsässä tuoksui hyvälle ja ruskan värit olivat kirkkaita sumusta huolimatta. Kommunikointi oli aivan hykerryttävää, kun huutelimme toisillemme ohjeita, varotuksia ja muistutuksia. Nauraa räkätimme ja välillä kiljuimme kuin, no, vuoristoradassa? Ville ajeli viimeisenä ja kuvasi railakkaita pätkiä meidän menosta.

Meillä oli eväänä reissumiestä ja energiapatukoita. Sen verran sade haittasi, että emme pitäneet pitkiä taukoja vaan ihan juomatauoilla mentiin suhteellisen pitkälle. Kymmenen kilometrin jälkeen vaihdettiin Michaela kärkeen. Nainen osoittautui ihan reikäpääksi ja veteli hurjaa vauhtia mäet ylös, alas. Rohkeus kasvoi koko jengillä ihan silmissä! Nousuissa tuntui, että oma Trekkini meni eteenpäin kuin juna. Oli vain poljettava mukana, vaikka välillä tuntui, että henki loppuu ennen huippua. Leveät renkaat ja matalat paineet oli tuossa mudassa aivan täydelliset ja pito liukkailla juurakoilla mitä parhain! Reissumiehet syötiin vasta muutama kilometri ennen kierroksen loppua. Oltiin yltä päältä kurassa mutta fiilis oli loppuun saakka erittäin motivoitunut!

Syötteenkierros on miellyttävä ajettava. Siinä on sorapohjaa pääosin mutta kuitenkin siellä täällä vähän teknisempiä osuuksia ja rajujakin nousuja ja laskuja. Kide-hotellilta/Tunturipubilta lähtiessä hauska lisä on tietenkin se, että kierroksen päätteeksi saa pujotella suoraan oluelle ja näin teimme mekin ja oli meillä maaliin pääsy skumpatkin!

Kide-hotellilta tilasimme myös saunan ja pääsimme sinne melkein saman tien. Ville oli hommannut meille herkkuja ja palautusjuomia myös illaksi joten olihan meillä juhlan tuntua! Illalla lähdimme vielä kaiken kukkuraksi taksilla ylös illalliselle uuteen Tunturihotelli Iso-Syötteeseen. Entinen hotelli surullisesti paloi pari vuotta sitten mutta kylläpä oli hulppeat tilat rakennettu tilalle ja ruoka oli oikein hyvää. Ruokailureissun jälkeen kävimme vielä luonnollisesti laulamassa karaokea ja kertaamassa päivän tapahtumia. Olihan meillä mahtava reissu!

Ensi vuonna tehdään tämä uudestaan tavalla tai toisella. Olen varma, että saamme mukaan useamman siniverisen.